Farssi fariseuksista

Ah, tätä tekopyhien valtakautta! Malka kyllä löytyy toisen silmästä, vaikkei itse omista silmiä laisinkaan. Kuinka helppo onkaan osoittaa nauraen toisen vaatteettomuutta, kun itsellä ei löydy edes karvoja ihonsa peitteenä. Niin itsevaltuutettu pyhimys heittää bensaa liekkeihin saarnaten tulen sammuttamisesta.

Puhuvat vastuusta ja karttavat sitä itse. Puhuvat jakamisesta ja pitävät tiukasti kiinni omastaan. Puhuvat tärkeistä tehtävistä osallistumatta niihin. Haluavat lopettaa kiusaamisen ja kiusaavatkin itse. Haluvat olla vakavasti otettavia eivätkä ota itseäänkään vakavasti. Haluavat tasa-arvoa vain luoden eriarvoisuutta.

Oi, miten mahdoton on pienen ihmisen tehtävä, kun itsensä tulisi tuntea. Ei auta edes kasvotusten olla itse kylvämänsä edessä. Näyn käydessä ikäväksi, syyttävä sormi murtaen taitetaan osoittamaan toista. Hyvän kylvön nähdessä kunnia kerätään hetkenkään häpeää huomaten – Kas, kun unohtui, naapurinhan tämä on.

No mutta, mikäs farssi se tämä on, eihän naurata laisinkaan! Totisesti, vain kulkuri kehtaa hekottaa. Fariseusten kulkiessa tienpenkareella kulkuri kaitaa tietä haukuttuna astelee. ”Mikä on, kun ei kelpaa penger? Niin kovin luulet itsestäsi, ethän tee työtä elääksesi! Almuillamme elelet, etkä laisinkaan tien mutkia tunne. On kivet siirrettävä aina eteenpäin, vaan tähtesi eteemme kasvaa seinä!”

Itsestään sokaistuneet, voi surkeat, pienet, surkastuneet! Ei silmä sanomalla aukea, eihän korva silmää käske. Halu nähdä lakannut kauan sitten, mikä lie silmät sulkeutumaan sai? On kulkuri ihmeissään! Yksin on riemuissaan, yksin todesta huolissaan. Kuinka toiset turhan tähden surkeina, onnettomuudesta riemuissaan. Kuinka auttaa ihmistä itseänsä kohtaamaan? Ei hyvää tuo kohtaamaton, valuu voimat turhuudessa. Ympyrää kulkiessa aika toki kuluu, vaan eteneekö se?

Tuntemattoman kulkuri tuntee, järjestyksen kaaoksen keskellä näkee. Tie lavenee kulkiessa, ei kohta pengertä näy. Käy monen matka helpommaksi, vaan ahdasta on toisilla. Ei ole sokean paikka olla nähtynä, ei kuuron kuultavana. Heidät kyllä tunnetaan, vaikka itseään he eivät tuntisikaan. Mahdollista on silmän ja korvan aueta, vaan valinnan voi vain ihminen itse tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *