Miksi politiikka on perseestä?

tl;dr: Hyppää kappaleeseen 6.

Olen jo aikaa sitten vaatinut läheisiäni repimään minut pois politiikasta, jos olen heidän mielestään muuttumassa samaksi sonnaksi, joksi poliitikot lähes poikkeuksetta muuttuvat. Olen läpipolitisoitunut ja saattanut menettää kykyni tarkastella politiikkaa sen ulkopuolelta, mutta arvelen löytäneeni sen sudenkuopan, jonka vuoksi niin moni aitoa toivoa tuonut ja muutosta vilpittömästi aikonut löytää itsensä joko myymästä kaikki alkuperäiset aatoksensa tai hylkäämästä paikkansa edes yrittää.

1.

Vaikka politiikka on ollut käytännössä samanlaista ajasta riippumatta, vain tässä ajassa on ollut mahdollista päästä tälle tasolle tiedon liikkuvuudessa. Emme enää saa tietojamme maailmasta vain rajatuista aiheista, rajatuista lähteistä ja rajoitettuina aikoina. Olemme jatkuvan tietotulvan alla, eikä sen perimmäistä toimintaa ja vaikutusta yhteiskuntaan käsitellä sen vaatimalla tavalla.

Jokaisella, joka haluaa selviytyä menestyneenä tai tunnettuna toimijana, on tarve saada ihmisten huomio käännettyä itseensä. On se ja sama puhummeko kohulööpeistä nauttivista julkkiksista vai sosiaalisen median kanavista. Ilman huomiota ei ole olemassa. Mitä enemmän poliittinen toimija saa huomiota, sitä enemmän se saa myös valtaa.

2.

Yksikään poliittinen toimija ei voi olla merkittävä ilman huomiota. Perussuomalaisten jytky on tästä hyvä esimerkki. Puolueen luomaa retorista narratiivia voi kutsua populismiksi, mutta se ei lopulta eroa siitä, mihin jokainen puolue pyrkii: keskustelun määrittämiseen.

Huomion ei tarvitse olla suoraan puolueessa, vaan siinä aiheessa, jonka yhteyteen puolue selvästi profiloituu. Puolueet eivät suotta profiloidu tietynlaisiksi. Sen jäsenten intressit määrittävät eri aiheisiin liittyvän tiedon määrää ja laatua, mikä taas määrittää toimivaa retoriikkaa. Vanhat puolueet eivät enää uudistu, kun uuden poliittisen kielen luominen vanhalle jäsenistölle ei onnistu.

Kun jokin retorinen kieli on omaksuttu, on helppo kääntyä kuulemaan vain niitä, jotka käyttävät samaa kieltä. Sosiaaliset mediat tukevat tutun sisällön saamista eteensä, mikä syventää poliittis-ideologista uomaa ihmisten välillä. Puolueet luovat seuraajilleen oman todellisuuden, jonka ulkopuolella mikään ei ole oikein.

3.

Puolueiden ja sen toimijoiden on kyettävä hyväksymään ja ymmärtämään, ettei vain valtaosa, vaan kaikki puoluepoliittinen toiminta liittyy vain ja ainoastaan siihen, miten saa kiinnitettyä huomion oikealla tavalla itseen. Ilman huomiota puolue, tai yksikään sen toimija, ei ole olemassa poliittisessa merkityksessä.

Puolueet valitsevat esiin nostettavat aiheet sen mukaan, mikä resonoi kannattajakunnassa tai mikä kasvattaa sitä. Tulokset nähdään sosiaalisen median jaoista, reaktioista, kommenteista, gallupeista sekä vaaleista.

4.

Nopeutunut palautteen saaminen yleisöltä tarkoittaa nopealla tahdilla kehittyvää viestintää. Puoluetasolla linjohin tulee harvoin isoja muutoksia, mutta pienempien, toistuvien ja yhteneväisten palautteiden mukaan ne siirtyvät hiljalleen. Se tarkoittaa samalla sekä puolueiden lähentymistä että erkaantumista toisistaan. Reaalipolitiikka pysyy samanlaisena hallituspuolueista riippumatta, mutta ihmisten tunnepohjaiset reaktiot puolueita kohtaan kasvavat – erityisesti niitä “huonoiksi” koettuja kohtaan.

Puolueiden taistelu huomiosta ottaa kierroksia juuri tästä ristiriidasta. Niiden markkinoidessa itseään ne levittävät epäluuloa, vihaa ja inhoa, haastaen ihmiset valitsemaan oman puolensa. Mikä tahansa primitiivisiä tunteita herättävä kerää huomiota ja yksinkertaisinta on levittää juuri negatiivisia tunteita. On olemassa joukko ihmisiä, joita älyä haastava teksti, mielipide tai puhe houkuttaa luokseen, mutta politiikanteko sen pohjalta jää kuitenkin vain pienten ja tuntemattomien poliitikoiden harvaan tavatuksi tavaksi. Tästä aivoruokaa kaipaavien porukasta löytyy myös suuri politiikasta – niin puoluepoliittisesta toimijuudesta kuin äänestämisestä – luopuneiden joukko, joita kaivattaisiin demokratiamme hyvinvoinnin nimessä kipeästi mukaan.

Oli keskustelun piirissä mikä yhteiskunnallinen asia tahansa, se synnyttää välittömästi kahden puolen vastakkainasettelun primitiivisten tunteiden pohjalta. Pitkäikäisimmät keskustelut poikivat lisäksi ulkopuolisia “tästä unohtui keskustella” -avauksia, joille löytyy pian omat vastakkaiset mielipiteensä. Kun mennään vielä pidemmälle, päästään metakeskusteluihin, jotka ovat yhä useammin vain rikkaimmin itseään ilmaisevien henkistä masturbaatiota, jolle löytyy oma, kannustava rinkinsä.

Puoluetoimijat hyödyntävät sulavasti mitä moninaisempia keskustelunavauksia luodakseen itseensä profiloituvaa kannattajajoukkoa, joka menestystä ja valtaa haluavana kollektiivina muokkaa puolueen asemoitumista ryhmässään oikein resonoivalla tavalla. Puolueille arvokkainta on päästä asemoimaan itsensä suhteessa keskusteluun, jonka aiheen tai jopa käytetyt termit se on itse määritellyt. Hyvänä esimerkkinä tästä on yhteiskuntasopimus ja siitä virinnyt keskustelu, jossa Keskusta määritteli vanhan filosofisen termin työmarkkinapoliittiseksi käsitteeksi.

Elämme kielen keskellä ja se muuttaa tapaamme katsoa maailmaa. Poliittisen toimijan retoriikka on ase, jolla vallataan, puolustetaan tai menetetään kannatuksella mitattavaa alaa.

5.

Me kaikki yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat olemme yhdessä erityislaatuisessa, toistemme manipuloinnin kierteessä, jossa harva haluaa myöntää olevansa osallisena, ainakaan manipuloitavan roolissa. Haluttomuus tunnistaa oma, täysin luontainen ja inhimillinen, manipuloitava mielensä, on demokraattisen yhteiskunnan suurimpia uhkia. Emme saa tehdyksi mitään mitä tarvitsemme niin omassa elämässämme kuin yhteiskuntina, ellemme myönnä olevamme kaiken järjenkäytön, kielellisten taitojen ja selkeiden halujemme lisäksi myös primitiivisten tunteittemme kautta manipuloitavia Pavlovin koiria.

6.

Kysyn otsikossani miksi politiikka on perseestä. Luulen sen juontuvan poliittisten toimijoiden haluttomuudesta myöntää oma tarpeensa huomioon ja sen kautta harjoitettavaan manipulaatioon. Harva voi elää itsensä kanssa tietäen johtavansa ihmisiä harhaan tarkoituksellisesti, omaksi edukseen. Asian poissulkeminen mielestä on helpompaa, mutta demokratiamme kärsii, kun poliittiset toimijat ovat haluttomia kohtaamaan itsensä.

Tämä silmien sulkeminen estää eettisen politiikan teon, jossa toimija myöntää tavoitteensa, tapansa ja toimintansa, sekä niiden mahdolliset ja todennäköiset seuraukset. Seuraukset eivät koskaan ole kaikkien mieleen ja useimmiten poliittisen toiminnan ikävistä seurauksista puhuvat vain sen vastustajat tai toiset puolueet, joiden tarkoituksena on herättää luottamusta omassa yleisössään ja vähentää kilpailevan puolueen kannatusta.

Täydellistä politiikkaa ei ole olemassakaan – häviäjiä on aina. Läpinäkyvä politiikan teko on ainoa eettisen politiikanteon muoto, jonka etuna on että äänestäjä ei vain saa mitä tilaa, vaan tietää mitä ylipäätään on tilaamassa.

Uuden ajan demokratian toteutuminen on vain ajan kysymys. Lähivuosina päätetään, tietoisesti tai ei, mitä se tulee olemaan. Toivon, että sitä voi hyvällä omallatunnolla vielä kutsua demokratiaksi – sillä siksi sitä tullaan lopputuloksesta huolimatta kutsumaan.

 

 

Lähteitä / lisätietoa kiinnostuneille:

Yhteiskuntasopimus työmarkkinapoliittisena käsitteenä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntasopimus_(työmarkkinapoliittinen_käsite)
Negatiivisten tunteiden leviämisestä: http://bobsutton.typepad.com/files/bad-is-stronger-than-good.pdf
Huomion saamisen tarpeellisuudesta ja manipulaatiosta (keskittyy tekniikan puoleen), eettisen teknologisen ihmisten manipulaation määreitä:
https://www.ted.com/talks/tristan_harris_the_manipulative_tricks_tech_companies_use_to_capture_your_attention/transcript
Jaetusta yhteisestä todellisuudesta ja oman perspektiivin merkityksestä yhteisöllisessä elämässä: https://www.ted.com/talks/michael_patrick_lynch_how_to_see_past_your_own_perspective_and_find_truth
Behaviorismista ja manipulaatiosta: http://whitt.ca/soapbox/behaviorism2.html

4 thoughts on “Miksi politiikka on perseestä?

  1. ” Läpinäkyvä politiikan teko on ainoa eettisen politiikanteon muoto, ” Tuosta ei todellakaan voi olla eri mieltä, mutta etpä juuri avaa sitä, miten mielestäsi politiikan teon läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa. Puheet toimijoiden haluttomuudesta myöntää huomiontarpeensa (kohta 6.) jäävät kovin käsitteelliselle ja vaikeasti puututtavalle tasolle. Luulen, että tarpeita todellisempi syy läpinäkymättömyyteen on se, etteivät toimijat yleensä voi tehdä poliittisia päätöksiään riippumattomasti, vaan puoluetoimistot jne sanelevat politiikan sisällön. Härskein muoto tästä sanelusta on kansanedustajiin kohdistuva nk puoluekuri.

    1. ”” Läpinäkyvä politiikan teko on ainoa eettisen politiikanteon muoto, ” Tuosta ei todellakaan voi olla eri mieltä, mutta etpä juuri avaa sitä, miten mielestäsi politiikan teon läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa. ”

      Esimerkiksi lobbausrekisterit on yksi suhteellisen konreettinen toimi. Kaikkien puolueiden hallituksen kokousten tulisi olla julkisia (Piraatit toimivat näin), kuten myös asiakirjat ym. Lautakunta- ja valiokunta ja vastaavien työ tulee aukaista, mikäli ei erittäin painavista syistä muutoin johdu, kuten tyypillisesti hyväksytyt maanpuolustukselliset asiat, yksityisasiat (esim. yksilöasiainjaostojen yksilöhenkilöitä koskevat päätökset) jne. Valtio-omisteisten yhtiöiden tulisi noudattaa julksisuusperiaatetta.

      Aika monia toimia puolueemme nostaa esiin ja mitä ajamme / teemme itse. Tämän kirjoituksen kärki ei ollut tuoda niitä keinoja esiin, vaan tuoda esiin se tilanne, jossa elämme. Sen lisäksi, että aiomme toimia omien periaatteidemme mukaisesti (hallinnon avoimuus, läpinäkyvyys ym), aiomme sitä myös kaikilla hallinnon tasoilla vaatia. Nyt ensimmäisten kunnanvaltuutettujen avulla pääsemme edistämään sitä päämäärää kuntapolitiikan osalta.

  2. Sellainen on edustuksellinen demokratia. Ei sitä ole pakko käyttää, kun parempiakin on, kuten
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Deliberatiivinen_demokratia
    , jonka internet mahdollistaa valtion mittakaavassa.

    Ikävä kyllä järjestelmästä päättävät hyötyvät nykyisestä järjestelmästä. Ei kannattaisi rakentaa sormiloukun periaatetta päätäntäjärjestelmään. Systeemi- ja peliteoriaa käyttämällä tämän umpikujan olisi voinut välttää.

    Myös Piraattipuolue, toisin kuin sen parviälyyn viittaava nimen alkupuolisko antaa ymmärtää, toimii edustuksellisen demokratian periaatteella, viitekehyksessä ja ehdoilla, joten sieltäkään ei ole korjausta odotettavissa.

    Niin kauan kuin politiikka koostuu suljetuista ihmisistä eikä avoimista prosesseista, minua ei kiinnosta.

    1. ”Myös Piraattipuolue, toisin kuin sen parviälyyn viittaava nimen alkupuolisko antaa ymmärtää, toimii edustuksellisen demokratian periaatteella, viitekehyksessä ja ehdoilla, joten sieltäkään ei ole korjausta odotettavissa.”

      Tämä on näkökulmakysymys. Jos ajattelee, ettei mitään voi muuttaa sisältäpäin (esim. ihminenkään ei voisi itse itseään kehittää), niin tämä on täysin ymmärrettävä ajatus. En itse luota ulkoisen pakon kautta menevään muutokseen, siitä on historiansaatossa hurjasti huonoja kokemuksia – eikä tarvitse mennä edes nk. Arabikevättä kauemmas. Ulkoisen paineen kautta muutettava hallinnon muoto, erityisesti demokratiasta poispäin, ajautuu hämmästyttävän herkästi konservatiivisten uskovaisten käsiin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että hämmennyksen, epävarmuuden ja kaaoksen aikana vain hyvin konservatiivisin perustein ryhmittymiksi liimaantuneet ihmiset pysyvät yhtenäisenä joukkona, ja juuri yhtenäisyys on kaaoksen keskellä mitä voimakkain väline.

      Piraattipuolueessa on paljon toivetta muuttaa esimerkiksi juuri delegatiivista demokratiaa kohti nykyistä järjestelmää, ja siihen olen esitellyt ensiaskeleita välineinä esimerkiksi tässä tekstissä: http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226573-laadukasta-kansanvaltaa . Julkisuusasioista tuossa jo hieman ylempänä vastailinkin.

      En tietty voi vielä hirveästi tietää, tuleeko siitä sisältäpäin vaikuttamisesta mitään. Pyrin parhaani mukaan tiedottamaan ulospäin mahdollismman paljon niistä ongelmakohdista, joita havaitsen, jotta muutos voisi asteittain tapahtua reaktiivisesti niin käytännön politiikan sisä- kuin sen ulkopuolella. Yksin kumpikaan ei voi riittää, mutta onko sitä mahdollista saada sisäpuolelle, jää vielä nähtäväksi. Tämä edustuksellinen demokratia ei ole mikään kiveen hakattu totuus ja lopulta hyvin tuore järjestelmä, mikä tarkoittaa sen mahdollisuutta kyllä kasvaa ja kehittyä. Kuten jo kirjoituksen lopulla sanoin, tulevina vuosina sen kehityssuunta tulee määräytymään.

      Nyt on aika olla aktiivinen (millä tahansa vaikuttamisen tasolla – ei tarvitse olla suoraan puhtaan poliittinen), jos on kerta niin älykäs, että on kykeneväinen alimpaan mahdolliseen älykkyyteen liitettävään nimittäjään eli kyynisyyteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *