Montako ihmistä on kansa?

5 476 049 on väestörekisterikeskuksen tämän päivän tieto Suomen väkiluvusta. Sen voi jo pyöristää 5,5 miljoonaan ihmiseen. Viisi ja puoli miljoonaa yksilöä, joilla kaikilla on omat haaveensa, toiveensa ja ajatuksensa. Kaikilla on silti yksi ja sama päämäärä: Parempi huominen.

Tällä hetkellä yksi kansanedustaja edustaa suoraan laskettuna 27 380 ihmistä. Jostain syystä meitä ei haittaa valtion mittakaavassa, että tungemme yhteen ihmiseen näin suuren määrän ihmisten erilaisia ajatuksia. Emme kuitenkaan antaisi yhden ihmisen päättää Imatran kokoisen kaupungin politiikasta (väkiluku n. 28 000), vaan on päättäviä kunnallisvaaltuutettuja kaupungissa jopa 43.

Kun Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1907, meillä oli sama määrä kansanedustajia. Tuona aikana Suomen väkiluku oli noin puolet nykyisestä, eikä politiikkaan kuulunut lähellekään niin suuria määriä päätettäviä asioita kuin nykyään. Ei edes riitä, että todellisista käsillämme olevista päätöksistä valtaosa tehdään puolihuolimattomasti, vaan kuormitetaan järjestelmää myös aivan täysin valtiovallalle sinällään kuulumattomien lakien säätelyyn.

On pakko käyttää suhteellisuudentajua siinä, kuinka lainsäädäntöelintämme perustettaessa 200 edustajaa ovat varsin hyvin pystyneet olemaan aivan aidosti perillä maatamme koskevien asioiden kanssa. Tämän lisäksi kansa ei ollut hurjan koulutettua, jolloin oli huomattavasti yksinkertaisempaa antaa toisen ihmisen päättää itsensä puolesta – Voiden myös luottaa siihen, että tämä päättäjä todella tekee sellaisia päätöksiä, joita itsekin tekisi.

Nykypäivänä tilanne on aivan täysin toinen. Edustajaksi pääsee helpoiten kertomalla suoranaisia valheita, jotta äänimääränsä saa kasaan. Tieto, jota ei rehellisesti voi edes enää tiedoksi kutsua, on nykyään niin poliittisesti värittynyttä, että on yksinkertaisesti kohtuuttoman suuri työ yksittäisellä kansalaisella oppia erottamaan propaganda tutkitusta tiedosta. Kaiken päälle vaalilupaukset on helppo pettää ja sanataiturit kääntävät tilanteen silloinkin ilosanomaksi ja voitoksi.

Timo Soini sen tokaisi hyvin: ”Vaaleissa ei päätetä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Niissä päätetään puolueiden väliset poliittiset voimasuhteet.” Juuri näinhän se on. On suurin ihmisen harha käydä äänestyskopilla ja luulevansa voivan äänestää asioiden puolesta. Ei siellä edes äänestetä ihmisen puolesta. Ääni menee puoleelle, instituutiolle, joka voi taistella vain vertaistensa kanssa. Politiikka on pelkkä leikkikenttä keksityille, omaa elämäänsä elämään alkaneille utopioita tavoitteleville propagandalaitteille, eikä tämäkään ole tarpeeksi riittävän vahvasti ilmaistu.

Vaalimme ovat vuosikausia olleet pelkkiä protestivaaleja. Protestoitava kohde vaihtuu kuin viholllinen Oceaniassa. Olemme kansana pitkään jaksaneet elätellä toiveita siitä, että ensi kerralla saamme toimivan päätöksentekoelimen. Meidän täytyy vain jaksaa antaa tarpeeksi tekohengitystä.

Irtipäästäminen sattuisi kuitenkin vain hetken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *