Poliittisesta aikamatkustamisesta

Fysiikan peruslait ovat melko yksinkertaisia. Ne kuvaavat, kuinka asiat ovat, ja ne voidaan kerta toisensa jälkeen todistaa paikkaansa pitäviksi. Politiikassa on herttaisella tavalla irrottauduttu todellisuudesta ja keskusteluissa omenatkin putoavat ilmakehään.

Ihminen ei kykene irrottautumaan fysiikan lakien alaisuudesta. Syystä tai toisesta pääasiassa emme siltikään käsitä näiden lainalaisuuksien mekaniikkaa oppikirjaesimerkkien ulkopuolella. Vahingollisinta tämä on ennenkaikkea kuvitelmassa voida kääntää ajan suuntaa, mikä toimii ainoastaan teorioissa.

Ongelma ei vaivaa yksiselitteisesti konservatiivisempaa politiikkaa, vaan yhtälailla erityisesti markkinaliberaalia politiikkaa. Vaiva tyypillisesti näkyy havittelemalla jotakin mennyttä ajankohtaa, jolloin on tilastollisesti havaittavissa tiettyä riippuvuutta kahden tai useamman tekijän välillä. Tuohon ajankohtaan haikailu on yhtä mielenvikaista kuin erotella kahviin sekoitettua maitoa ja odottaa nesteiden olevan kaiken päälle alkuperäisessä lämpötilassaan.

Niin talous- kuin muussakin politiikassa maailma yksinkertaisesti menee eteenpäin. Osa päätöksistä vaikuttaa koko sopan koostumukseen ja olemukseen, kun toiset päätökset ovat vain helpommin poistettavia kärpäsiä soppalautasella. Voisi kuvitella olla yksinkertaista havaita, milloin kyse on kermasta ja milloin kärpäsestä, vaan haikailtujen ja myös tehtyjen päätöksien perusteella näin ei laajassa mittakaavassa ole.

Ei tunnu löytyvän myöskään yksinkertaista mittaria, jolla eteenpäinsuuntautuneisuutta voisi mitata. Poliittinen nelikenttä ei aseta selvästi havaittavaa aikajanaa, huolimatta virheellisestä tulkinnasta yksiselitteisen konservatiivi-liberaali akselin suhteen. Liberaalikin, erityisesti ollessaan vahvasti oikeisto-vasemmisto akselilla suuntaan tai toiseen kallellaan, tyypillisesti etsii historiallisesta ajankohdasta ratkaisuja nykyhetkeen.

Tämänkaltaisessa ilmapiirissä on turhauttavaa astua sellaisen puolueen kanssa poliittiselle temmellyskentälle, jossa suuntaa eniten määrittävä ominaisuus ei mahdu mittareille. Yhteiskunnalliseen kehitykseen keskittyvä Piraattipuolue jää herkästi vaikeasti tavoitettavaksi ja vain arvoliberaaliuden voi nähdä nelikentällä yhdistävänä tekijänä yksilöiden välillä. Eteenpäin suuntautuneisuus aukeaa tyypillisesti vasta keskustelun ja perusteluiden myötä.

Ihmiskunta ei ole oppinut kääntämään ajan suuntaa, emmekä todennäköisesti sitä haluakaan. Poliittiset pyrkimykset, jotka vaativat jonkin aikajanan pisteen palauttamista nykyhetkeen, tulisi nauraa ulos keskustelua häiritsemästä. Sen sijaan pääasiassa väitellään, mikä piste tulisi palauttaa. Pisteen paremmuutta perustellaan milloin milläkin havaituilla riippuvuus- tai syy-seuraussuhteilla, joista aika on vain jo ajanut ohi.

Huovatkaa minkä jaksatte. Piraatit purjehtivat sillä välin eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *