Politiikan mädättävä vaikutus

Yhtään vähättelevämmin ei asiaa voi otsikoida. Nyt kun tässä poliittisessa ympäristössä olen hetken aikaa pyörinyt, olen päässyt jo hieman näkemään, kuinka politiikkaa todella tehdään. Mitä tarvitaan ollakseen uskottava poliitikko? Millainen kehitys pitää itselleen taata, jotta pääsee eteenpäin? Miten asioita ajetaan?

Harva poliitikko on päässyt eteenpäin ajamalla itselleen kuulumattomia asioita. Löytyy kytköksiä ja verkostoja, joiden mukaan poliitikon pää pyörii. Poliitikon alut aloittavat lähes poikkeuksetta ajamalla itseään koskevia asioita, kuitenkin näennäisesti itsensä irrottamalla niistä. Tällöin aihe alkaa ajaa itse itseään. Saavutettu suosio ei koskaan riitä eikä koskaan ole tehty riittävästi asioita aiheen eteen. Kun ihminen on sanojen tasolla irrottanut itsensä asiasta, sulautuu hän todellisuudessa aiheen sisään vahvemmin. Ei ole mahdollista objektiivisesti arvioida, joko aihetta on viety riittävästi eteenpäin.

Vaikeaa on olla hukkaamatta itseään. Politiikkaa on lähes mahdotonta tehdä kertomalla omia motiivejaan ja niitä taustoja, jotka vaikuttavat aiheiden ajamiseen. Säälipisteillä kun ei eteenpäin pääse ja toiset motiivit ovat vähintäänkin moraalisesti arvelluttavia. Kokemusten kertominenkin nähdään lähinnä yksittäistapauksista puhumisena, vaikka kyseinen henkilö osaisikin kuvailla näkemäänsä ilmiötä laajemmin. Toisinaan kokemuksista kertominen on puhdasta populismia, jolla vedotaan kansalaisen tunteisiin.

Tietenkään politiikkaa ei pitäisi tehdä persoonilla saati tunteisiin vetoamalla. Luonnollisesti olisi puhuttava aiheista sellaisina kuin ne ovat. Monilla ei kuitenkaan ole kykyä erottaa itseään aiheesta, joka olisi ehdottoman tärkeää todellisen ratkaisukeskeisen keskustelun tähden. Järjettömäksi tilanne menee, kun poliitikko näkee oman elämänsä menneen eteenpäin ja oman elämäntilanteensa parantuneen ajaessaan tiettyä asiaa. Niinpä mikään ei riitä – Kuvitelma siitä, että tuota linjaa jatkamalla, kaikki muutkin saavat saman kuin itse on saavuttanut, perustuu heikkoon empiiriseen todistukseen.

Näinpä meillä puolueet ovat eriytyneet ajamaan erilaisten yksittäisten ryhmien etuja. Jokainen eturyhmän asiaa ajava puolue rakentaa jatkuvasti politiikkansa yhä tiiviimmin muutamien aiheiden ympärille, eikä puolue voi selviytyä, mikäli tämän eturyhmän asioita ei jatkuvasti ajeta yhä paremmaksi. Syntyy mielettömiä tilanteita, jossa eturyhmään kuuluvat saavat ryhmään kuulumattomiin verrattuna enemmän kuin tarpeeksi, kun alkuperäinen tarkoitus on ollut saada tasavertainen tilanne nk. normaalin suhteen.

Aiheiden taakse piiloutumalla ja niihin persoonansa sulauttamalla laskee poliitikon kyky arvioida todellisia tilanteita. Mätä valtaa aivot eikä järki enää toimi. Niin monta hyvää poliitikon alkua olemme nähneet ja niin kovin olemme toivoneet heidän voivan muuttaa asioiden tilaa, vain menettääksemme heidät samaan mätääntyneeseen massaan. Tämä vaikutus lähtee toimintaan jo kauan aikaa ennen, kuin asioista on päättämään päässyt.

Politiikot ovat pitkään uhranneet ihmisyytensä puoluepoliittiselle alttarille. Poliitikko erkaantuu todellisesta maailmasta, sekoittaen aiheet ja ihmiset keskenään. Jokaisesta ihmisestä tulee vain pelinappula poliittisen pelin maailmassa, jossa voittaja määräytyy mielivaltaisten mittareiden mukaan.

On aika puhaltaa tämä peli poikki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *