Tiedolla mielikuvia vastaan

Vaalit lähestyvät, mielikuvakampanjointi vahvistuu päivä päivältä ja Natokin puhuttaa puolin ja toisin. Keskusteluita värittävät tiedon rippeet, mutta se täyttyy pääasiassa mielikuvilla, toiveilla ja peloilla. Välistä emme aina ymmärrä, kuinka paljon valtaa annammekaan mielikuville tiedon yli – ainakaan kukaan ei halua myöntää itse sortuvansa sellaiseen.

Tyypillinen tapaus voi olla vaikka tällainen: Yksilö on hyvä julkisessa työssään. Hänen työnsä saavutukset voidaan todentaa objektiivisesti eri mittarein: Hän osaa työnsä huolimatta siitä, kuka hänen työtään arvostelee. Myöhemmin hän pettää aviopuolisoaan ja asia paljastuu medialle. Tästä nousee kohu ja hän menettää työpaikkansa. Moraalinen pahennus ylittää objektiivisesti todennetun työosaamisen huolimatta siitä, ettei näillä kahdella asialla ole mitään tekemistä keskenään.

Esimerkin kaltaisia tilanteita tulee esiin aina silloin tällöin. Kuvittelemme saavuttavamme jotain mystistä suurta, kun kuulemme salaisuuksia toisistamme tai luemme iltapäivälehdistä julkkisjuoruja. Emme syystä tai toisesta arvota objektiivista tietoa yli subjektiivisesti arvosteltavan tiedon. Nykypolitiikkakin toimii enemmälti jälkimmäisen mukaisesti toimiessaan pääasiassa taistelukenttänä eri mielikuvien välillä: Vaikka tutkittua tietoa käytettäsiinkin, sen ympärille luodaan täysin perustelemattomia, mielikuvin maalattuja johtopäätöksiä.

Tieto kehittää maailmaa

Nykypäivänä meillä on objektiivista tietoa saatavilla enemmän kuin ikinä ihmiskunnan historian aikana ja se lisääntyy käytännössä joka päivä. Valtava tiedon määrä voi tuntua kovinkin lannistavalta – koskaan ei voi yksittäinen ihminen tietää kaikkea sitä, mitä olemme selvittäneet. Yhteenkin aiheeseen paneutuminen vie paljon aikaa ja energiaa eikä huipulle pääse helposti. Onkin helpompaa tarttua yksittäisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä, sillä siinä taistelussa jokaisella on yhtä oikeutettu, moraalisin perustein muodostettu mielipide.

Todistettujen, vertaisarvioitujen ja toistettavien tutkimustuloksien arvo on aina olemassa: Niiden käyttömahdollisuudet konkretiassa ovat mittaamattomia. Ilman tällaisia tietoja ja niitä ihmisiä, jotka ovat visioineet erilaisia sovelluksia saadun tiedon avulla, ei meillä olisi esimerkiksi tällaisia blogi-palveluita olemassakaan.

Kun kansainvälinen tutkijaryhmä kokoontuu tutkimaan maailmankaikkeuden selvittämättömiä mysteereitä, näyttää poliittinen nokittelu aivan käsittämättömän alkukantaiselta toiminnalta. Tutkijoiden piirissä mikään ulkoapäin määriteltävä ominaisuus ei haittaa yhteistyötä lainkaan, samalla kun politiikan saralla voi ihonväri tai sukupuolikin aiheuttaa vaikeuksia kohdata toisia ja korjata nyky-yhteiskunnan ongelmia.

Harmillista on, ettei useampia tieteellisen ajattelun ammattilaisia aseta itseään mukaan poliittiseen toimintaan, sillä järjen ääntä kaivataan. Tottakai nykyinen politiikka suoraan estää suuremman vaikuttamisen mahdollisuuden – mielikuvat, moralisointi ja pahimmillaan rehellinen manipulointi ovat valloillaan. Vaikka Suomessa tilanne on vielä siedettävä, mikään ei silti muutu paremmaksi, jos vaihtoehtoja ei ole.

Kuulemme väitettävän, ettei tavallisella kansalaisella olisi edes aikaa tutustua nykyongelmiin, joten on parempi antaa kokonaisvaltainen päätäntävalta harvojen käsiin. Toistuvasti kuitenkin huomaamme, ettei tutkittu tieto paljoa paina päätöksenteossa. Vanha, hyväksi todettu metodi on vahvassa käytössä: Pelkää tuntematonta ja luota sokeasti.

Voimmeko rehellisesti kutsua valtiotamme sivistysvaltioksi, mikäli yhteiskunnalliset päätäntäelimemme valitaan valtaan alkukantaisesti vaikuttavin mielikuvin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *