Typerät älyköt

Älykkyydestä puhuttaessa erotellaan toisinaan erityyppisiä älykkyyden muotoja. Harvemmin vaivaudutaan mainitsemaan, että samoin luokituksin on erityyppistä typeryyttä – Sosiaalinen typeryys tyypillisesti hyväksytään paremmin, jos sattuu olemaan muin tavoin erittäin ansioitunut. Jos on vastaavasti älyllisesti yleisestikin vajavainen, sosiaalistenkin taitojen suhteen vajavaisuus huomataan kyllä, mutta se helposti olkia kohauttaen ohitetaan. Fiksummilta tapauksilta odotetaan helpommin myös sosiaalista älykkyyttä, vaikka fiksuille annetaankin paljon anteeksi – Oletus kun on, että fiksu ihminen huonoista tavoistaan oppii pois.

Älykkyys, kun se on suuntautunut kykyyn käsitellä tutkittua ja tilastollista tietoa, tuo harmillisen usein mukanaan myös vaikeuksia sosiaalisten suhteiden hoidossa. Selkeämmin se näkyy, mikäli sosiaalisia suhteita tulisi pitää yllä laajempaan verkostoon, kuin pelkästään omaan välittömään lähipiiriin. Kun sattuu olemaan aktiivinen puolueessa, jossa tutkittu tieto painaa päätöstenteossa, on väistämätöntä, että asioista keskustellessa hivellään toistuvasti sosiaalisesti hyväksyttyjen normien rajoja – Eikä lainkaan harvinaista ole paukauttaa niistä läpi rankan lailla.

Tutkittu tieto on juuri Piraattipuolueen nousun ja, mikäli ongelmakohtiin sen suhteen ei kiinnitetä huomiota, tulevan tuhon syy. Päätöksenteon on toki ihanteellista noudattaa tutkittujen tietojen tuloksia, vaan on ilmiselvää, että tutkittua tietoa voi tulkita monin tavoin. Jotta tutkitulla tiedolla olisi merkitystä päätöksenteossa, sen tarvitsisi pitää sisällään tiedon lisäksi myös lähes mystistä viisautta. Tätä ikivanhaa ihannetta ei ole kyetty standardoimaan, eikä sitä voitaisikaan. On kuitenkin kehitetty eräs tiettyyn ominaisuuteen pureutuva testi, joka antaa mahdollisuuden tunnistaa ihmisestä vähintäänkin tämän potentiaali viisaiden ratkaisujen tekoon – Kyseessä on oman typeryytensä myöntämisen kyky eli niin kutsuttu älyllinen nöyryys.*

Sanat ovat sopimuksia ja kokonaiset käsitteistöt kuuluvat usein paketteina tiettyjen kontekstien ympärillä – Kun konteksti muuttuu, usein myös käytetty käsitteistö muuttuu. Jos puhutaan ihmisistä ihmisille, käyttää sosiaalisesti älykäs konflikteja välttävää käsitteistöä, joka on saanut laajan yleisen hyväksynnän. Sikäli kun ihminen kieltäytyy käyttämästä sosiaalisesti hyväksyttyä käsitteistöä, ei pitäisi yllättää, mikäli konflikteihin ajautuu kerta toisensa jälkeen ja tästä käytöksestä voi aiheutua ongelmia. Kiinnittymällä siihen faktaan, että toisessa kontekstissa käytetty termistö on täysin hyväksyttyä, kertoo vain ja ainoastaan sen, että kiinnittyjän on vaikea hahmottaa sosiaalisten kontekstien ero. Tämäntyyppinen älykkyyden muoto siis uupuu ja mikäli siitä ei pääse osoitettunakaan ylitse, uupuu myös älyllinen nöyryys – Siis palanen viisautta.

Tulevaisuudessa niin kutsuttu älyllinen nöyryys on yhä tarpeellisempaa. Tieto ja ymmärrys maailmasta lisääntyy niin käsittämätöntä vauhtia, että vain täydellisestä suuruusharhasta kärsivä voi enää väittää olevansa ehdottomalla tavalla täysin oikeassa. Sikäli kun kyseeseen tulee myös, ja eritoten, sosiaalisten kykyjen parantaminen, on yhä palvelukeskeisemmässä ja verkostoituneemmassa maailmassa tällaiseen kehitykseen kiinnitettävä erityistä huomiota aivan jokaisen kohdalla. Se muuten tekee pian hyvää työmarkkinoillakin: Google on hypännyt kehityksen ensimmäiseen vaunuun mukaan ja ottanut nöyryyden yhdeksi arvioitavaksi asiaksi työntekijöitä palkatessaan. **

Ei pidä pelätä väärässä olemista, vaan riemuita kyetessään havaita oma typeryytensä.

—-

*Testissä osallistujille esiteltiin erilaisia sosiaalisia dilemmoja. Osallistujien käsitellessä esitettyä olevaa ongelmaa, psykologeista muodostettu paneeli kyseenalaisti heidän ajattelutapojaan. He osoittivat eri ennakkoasenteiden ja vahvistusharhojen aiheuttamia ongelmia sekä yleisesti argumenttien pätevyyksien heikkouksia. Ne osallistujat, jotka kykenivät huomaamaan palautteen ansiosta oman ajattelunsa heikot kohdat ja päivittämään ajatuksiaan palautteen perusteella, saivat korkeat pisteet niin kutsutussa älyllisessä nöyryydessä. Tuon ominaisuuden todettiin olevan yhteydessä elämänlaadullisiin asioihin, kuten tyytyväisyyteen omaan elämään, laadukkaampaan parisuhteeseen sekä vähäisempään ahdistukseen ja ”märehtimiseen”. Testissä huomattiin, ettei kyky havaita ajattelunsa virheitä ollut millään tasolla yhteydessä älykkyysosamäärään.

** http://www.nytimes.com/2014/02/23/opinion/sunday/friedman-how-to-get-a-job-at-google.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *