Yksi lause muutti elämän

Ihminen on kyllä erikoinen elukka. Mikä tahansa pieni asia voi kääntää koko elämän suunnan. Joskus se voi tehdä sen kertaheitolla, toisinaan se salakavalasti tekee työtänsä vuosia. Omalle kohdalleni elämänkäänteen tehnyt lause tuli kuultua lukiossa. Jotain sieltä koulustakin siis opittiin, mutta taisinpa ottaa lauseen tarkoitettua vakavammin.

Lauseen tarkoitus oli muistaa, että omista teksteistä itsensä parhaaksi katsomat palat on yleisesti ottaen fiksua poistaa. Ihastumme helposti teksteissämme erilaisiin pätkiin, ehkä vain pelkkään sanamuotoon, josta emme suostu päästämään irti. Muille se ei välttämättä aukea, tuntuu kliseeltä, tai muuten vain irralliselta – Mutta voi, kuinka me sitä rakastammekaan! Ja juuri tuo osa pitäisi tekstistä leikata pois.

Ryhdyin kirjoittamaan yhteiskunnallisista asioista vuonna 2011. Tekstien laatu on vaihdellut, joidenkin osuessa napakymppiin, toisten mennessä kilometrikaupalla ohi niin lukijoiden kuin itsenikin mielestä. Kirjoitustahti on hiipunut, mitä paremmin ymmärrän leikata ne osat, jotka supisevat korvaani kauniisti, mutta näyttävät näytöllä kokonaisuus huomioon ottaen hirviöiltä. On täytynyt ottaa aikaa pohtia tuota kokonaisuutta ja tarkastella syvemmin ajatuksia sanojen takaa.

Lausahdus, jonka tuli vain parantaa tekstejäni, syventyi elämänfilosofiakseni. Toiveet, haaveet, unelmat ja samalla myös pelot saivat roppakaupalla kyytiä. Jäljelle on saanut jäädä vain todellisuus, sellaisena kuin se on. Politiikkaan osallistuminen edes keskustelun tasolla on selkeästi hankaloitunut, kun yhä selkeämmin huomaa, ettei todellisuus keskustelussa paina. Lupauksia toiveiden täyttämisestä siellä, pelolla piiskaamista tuolla. Syvempi keskustelu mistä tahansa tyssää jo ennen kuin on ehtinyt edes alkaa, eikä todellisuuden pintaa päästä edes raapaisemaan.

On surkuhupaisaa, että omista haaveista ei haluta päästää irti silloinkaan, kun ne ovat täydellisen mahdottomia toteutettavaksi. Liioin ei ihmistä kiinnosta, että pelotkin katoavat nuo luodut mielikuvat hylkäämällä. Tulevaisuuteen tirkistely, sen väkinäinen manipulointi mielen tasolla, ei ole tähän päivään asti johtanut mihinkään. Koko ihmishistorian ajan suurimmat saavutukset ja teot ovat tapahtuneet tasan senhetkisen todellisuuden tarjoamilla mahdollisuuksilla. Nykypäivän mahdollisuuksia ei nähdä, kun todellisuudesta ei piitata.

Nykypolitiikassa jokaisen poliitikon olisi oltava Suuri Vapahtaja, joka antaa Oikeamieliselle äänestäjälle kaiken ja ottaa pois vain Väärämielisiltä typeryksiltä. Nämä roolit vaihtuvat näppärästi jokaisen vaalikauden myötä, ja näin koemme jokainen vuorollamme Suurta oikeudenmukaisuutta Vapahtajan alla ja Helvetillistä vääryyttä Antikristuksen armoilla. Lopputuloksena kenenkään ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta, ei todella muuttaa mitään, kunhan vain luottaa vallan ihmiselle, joka toiveitaan ja pelkojaan parhaiten myy.

Pätevimmät poliitikot löytävät parhaiten myyvän mielikuvapaketin tuon hetkellisen maallisen vallan saavuttamisen tähden. Kiinnityskohdat todellisuuteen käyvät yhä harvalukuisemmiksi ja valtaan päästyä ne vähätkin katkeavat. Yritys muovata yhteiskuntaa ylhäältä päin säätämällä oman mielikuvansa näköiseksi on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut.

Kill your darlings – Tämä lause tarvittiin muuttamaan minut. Työtä tehtyään se tiivisti minulle kaiken, mitä tarvitsee ymmärtää: On vain yksi elämä, yksi todellisuus, yksi yhteinen tulevaisuus. Valta ja vastuu siitä, miltä ne näyttävät, on meillä – Tässä ja nyt.

Me pystymme parempaan ja se on fakta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *